Jo 25 vuotta bostoninterriereiden hyväksi - Miniblack's
Viimeiset 25 bostonitäyteistä vuotta (1984 – 2009) ovat menneet yhdessä hujauksessa, juurihan itse olin teini-tyttönen sekä juurihan Ani ja herrasmies Midi syntyivät. Tänään molemmat ovat jo haudan levossa elettyään hyvin pitkän ja onnellisen elämän. Paljon on vettä virrannut Vantaassa näiden vuosien aikana ja vielä enemmän on tullut tehtyä - bostoneidenkin hyväksi.
Pari sanaa historiasta
Voisi ihmetellä miksi muistelen menneitä kun suunta on kuitenkin eteenpäin ja tulevaisuuteen on katsottava. Suomessa on kuitenkin sanonta, että ihminen joka ei tunne historiaansa, ei voi tuntea tulevaisuuttaan. Usein tämä historia-osuus unohtuu monelta ja se saattaa aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Tämä vanha viisaus sopii siis tähänkin yhteyteen. Tärkein syy muistelutekstiin on kuitenkin se, että tänä vuonna meillä Annelin kanssa on tullut täyteen peräti 25 vuotta bostoneiden parissa ja rodun hyväksi toimiessa.
Ensimmäinen bostoni tuli meille vuonna 1984. Muutama vuosi alusta meni harjoitellessa rotuun ja rodun yksilöihin tutustuessa. Kasvatustyö alkoi toden teolla vuonna 1989. Ensimmäisestä pentueesta on nyt kutakuinkin 20 vuotta. Muistakin roduista meillä
oli kokemusta mm. kiinanpalatsikoira. Lisäksi vietin lapsena aikaa muutaman aitoa vartiointityötä tekevän koiran (Roi ja Hulkkonen nimiset saksanpaimenkoirat sekä myöhemmin Bona-mustaterrieri) kanssa. Bostonit tosin veivät näistäkin roduista voiton.
Teini-ikäisenä noviisina harjoittelin koiramme Ladyn kanssa näyttelytouhuja ja olin suunnattoman innostunut bostonistamme. Suru oli lähes käsin kosketeltava, kun Lady jätti meidät, vaikka Chili olikin jo tullut kotiimme. Näyttelytouhuihin lähdimme kasvattajan toivomuksesta, mutta mitään kasvatus- tai rotutoimintaa ei meidän ollut vielä tässä vaiheessa tarkoitus harrastaa. Kasvatustoiminta tuli kuvaan mukaan myöhemmin griffon-kasvattajaystävämme Eija Koskelinin tuella.
Muistan näyttelyn 80-luvulta, kun Soile Bister oli saanut bostoneiden tuomarioikeudet ja hän kyseli teini-Annelta kehässä ihastuksissaan ”Mistä ihmeestä olet noin suoraselkäisen bostonin saanut?”. Pikku-Anne vastasi reippaasti että ”Espoosta”. Tuomari olisi varmaan odottanut kuulevansa jonkun maan nimen, mistä moisen hienon koiran olin saanut hankittua. Siihen aikaan lähes kaikilla bostoneilla oli epäkelvot selkälinjat.
Kaikkien näiden vuosien aikana Miniblack's pentueita on syntynyt ainoastaan 30. Koiriamme on syntynyt maailmaan suhteellisesti erittäin vähän, mutta se pieni joukko on sitten sitäkin uljaampi. Vaikka pentueitamme on viimeisten kovien "pentubuumi"-vuosien aikanakin syntynyt vähemmän kuin monien kasvatusta tekevien koiria, niin Miniblack's bostoneita näkee todella paljon eri harrastuksissa aktiivisina ja ennen kaikkea hurjan menestyneinä. Haluamme elää oman periaattemme mukaan eli ei se määrä vaan laatu.
Koiranäyttelyt maailmalla
Näyttelyitä on tullut kierrettyä sekä kotimaassa että pitkin Eurooppaa.
Olimme mm. ensimmäisiä ”hulluja” suomalaisia Eestin koiranäyttelyssä vuonna -93. Muutama vuosi sen kokemuksen jälkeen uskaltauduimme myös Venäjälle. Näissä maissa oli tuolloin hyvin mielenkiintoista matkustaa ja bostoneitahan näissä entisissä ”itäblokin” maissa ei ollut ensinkään. Kova hinku saada bostoneita näissä maissa kuitenkin oli. Koiramme melkein ostettiin väkisin käsistämme. Onneksi meno näissäkin maissa on tasoittunut.
Muutaman viikon näyttelyturneet ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Keski-Euroopan kiertue vuonna 1997 kahden nuoren naisen ja kahden koiran reissu oli aivan mahtava. Kotiin auton takapenkillä matkusti kaksi kansainvälistä valiota!
Laivamatkalla Ruotsista eräs ihqu näyttelijäkin tuli ihastelemaan ihania "ruttuturpia" sekä kyselemään matkamme tarkoitusta. Siinä sitten polleana istuttiin (allekirjoittanut oli ihan sulaa vahaa ja ihastuksesta lääpällään) ja kerrottiin että ”Italiastahan me ... ööh ... niinku ... ööh ... koiranäyttelyistä”.
Nykyisin on ihan 'normi' käydä näyttelyissä ulkomailla - toista oli ennen. Meidän Kanadan tuonti Maggiestä leivottiin 90-luvun alussa ensimmäinen suomalainen kansainvälinen muotovalio bostoni 17 vuoteen! Samainen ”pikku-Maggie” oli Ähtärissä RYP1, mikä oli siihen aikaan täysin ennen kuulumatonta – toista on nykypäivänä.
Sananen nykypäivästä
Mikään kehityshän ei tule itsekseen; siihen tarvitaan monta rotua rakastavaa ihmistä, jotka omilla toimillaan vaikuttavat bostonikantaan Suomessa. Nykypäivän bostoninterriereiden taso Suomessa on huimasti parempi kuin 80-luvulla. Jokainen kasvattaja tai rotua rakastava varmaan ottaa kunniansa siitä osasta, mitä itse kokee tehneensä bostonien hyväksi. Nykyisin suomalaisia bostoneita näkee jo maailmannäyttelyjen korkeimmilla korokkeilla ja rodun kotimaassa voittajina. Suurin osa Suomen bostoninterriereistä ovat luultavasti keskitason yläpuolella.
Ennen oli kuitenkin eräs asia Suomessa paremmin. Meillä oli vielä 80-luvulla ja 90-luvun alussa Suomessa tiivis bostonyhteisö joka kannusti toisiaan. Muistan ikuisesti erään näyttelyn Turussa missä oli kymmenisen bostonia Ruotsista. Lady oli parhaana suomalaisena bostonina näyttelyn ROP 7 – mikä tarkoittaa tämän päivän säännöillä kutakuinkin paras narttu/uros sijoituksella 7. (Näyttelysäännötkin ovat muuttuneet vuosien varrella pari kolme kertaa riippuen laskutavasta). Tuona kertana Lady voitti jopa kaksi ruotsalaista bostonia! Ja kaikkien suomalaisten bostonin omistajien juhlat olivat ylimmillään! Kaikki näyttelyssä olleet suomalaiset bostonihmiset tunsivat voittaneensa - tuolloin kovatasoisia - ruotsalaisia koiria. Tällaiset fiilikset ovat Suomesta täysin kadonneet.
Tänä päivänä jopa vihamielisyys on lisääntynyt. Eräässä näyttelyssä varpaani olivat vaarassa litistyä erään suuttuneen tepastellessa kasvojeni edessä. Samaan aikaan suusta sateli painokelvotonta tekstiä hänen sylkensä pärskiessä kasvoilleni. Perimmäinen syy purkaukseen jäi minulta hämärän peittoon, mutta se liittynee jotenkin näyttelyn kulkuun ja varmasti pettymys koiran menestymättömyydestä oli osasyy.
Toinen tapaus, josta ei tiedä itkeäkö vai nauraa, oli kun koiramaailmassa tuntematon pikkusiskoni näki Hämeenlinnan kadulla bostonin ja meni juttelemaan. Omistaja oli tullut koiransa kanssa näyttelystä ja siskoni totta kai kysyi, että mitäköhän koiria siellä mahdollisesti oli ollut. Siskoni ei tiedä näyttelyaikataulujamme eikä hän tiennyt olimmeko Annelin kanssa tuolloin näyttelyssä. Ainoa mitä tämä bostonin omistaja kertoi - tyytyväisenä ja lähes vahingoniloisena - oli että "Kariluodot siellä eivät ainakaan olleet ja meillä menikin hyvin". Tähän siskoni itsekin Kariluotona että "jaa-ha, siis me emme olleetkaan siellä".
Erinomainen näyttelyvuosi
Kulunut vuosi 2009 on ollut meillä erittäin hyvä monella eri alueella. Tämän vuoden näyttelymenestys on ollut erinomainen ellen sanoisi peräti loistava. Monet tämän vuoden kansainvälisetkin kilpailut on tullut voitettua. Monenlaista pokaalia ja purnukkaa on tullut kannettua Helsinkiin tai ainakin kasvattiemme koteihin. Kaikki loistavat tulokset on luettavissa "uutiset"-osiosta.
Olen ollut tänä vuonna erittäin kiireinen nettisivujen päivityksen kanssa, koska viestejä, kuulumisia sekä hienoja tuloksia on sadellut eri suunnilta. Tästä kiireestä olen ollut erittäin iloinen, siispä jatkakaa vaan samaan malliin. Postilaatikkooni saa lähettää kirjoituksia, kuvia ja mitä vaan tuloksia niin paljon kuin kuin vaan haluatte!
Eräänä kesäisenä viikonloppuna tänä vuonna ennätykselliset kolme eri kasvattiamme olivat samana päivänä ”Rotunsa Paras” näyttelyissä eri puolella Suomea. Minä vaan odottelin tuloksia kotona siivoten ja kirjasin niitä ylös. Se oli ihan uusi ja hauska kokemus.
Uusi-vanhoja agility-tähtiä olemme saaneet joukkoomme tänä vuonna ja myös toko-kentillä on muutama koira pyörähtänyt. Varsin monipuolista sakkia koiriemme omistajien porukka. Erään kasvattimme omistaja tokaisi jopa bostonin olevan erinomainen rotu käyttökoiranakin, vaikka sitä ei kukaan uskoisi. Uskokaa te tätä kokenutta metsästys/käyttökoira-miestä!
Oppia ikä kaikki
Tässä koiramaailmassa ei ole koskaan valmis ja aina on oltava nöyrä ja on pidettävä yllä halua oppia uutta. Henkilökohtainen viime vuoden suurin oppi liittyy koirien ruokintaan ja nimenomaan Barf-ruokailuun. Tämä luonnonmukainen ruokintatapa perustuu siihen että koirien sisäelimiin rotukoirien jalostus ei ole juurikaan vaikuttanut. Sekä (rotu)koirien että susien ruuansulatus ja sisäelimet ovat edelleen hyvin samanlaiset. Tästä johtuu
että näiden eläinten ruokienkin tulisi olla samalaisia.
Kokenut kasvattini omistaja sai minut viimein vakuutettua Barf-ruoan puolesta, vaikka hyvin skeptisesti siihen ensin suhtauduinkin. Hänen oma koiransa on barffannut ja hän sai vakuutetuksi epäilevän Annenkin barffailusta, vaikka hänen barf-koiransa ei bostoni ollutkaan. Tällä hetkellä omat koirani – Geri ja veteraani-ikäinen Saga – barffaavat hyvillä mielin. Koirat näyttävät voivan hyvin ja minä omistajana olen tietysti tyytyväinen.
Kehätoimitsijanakin oppii vielä näiden 20 vuoden jälkeenkin. Se on todellinen keino harjoittaa omaa koirasilmäänsä aina vaan paremmaksi. Olen hyvilläni, että olen aikoinani ryhtynyt raskaaseenkin toimitsijan hommaan. Joka näyttelyssä oppii uutta ja tuomareiden arvosteluja on mielenkiintoista seurata oli rotu mikä tahansa.
Näyttelymatkailun ja bostoni-kasvatuksen vuoksi meikäläinen on opiskellut jopa venäjää, ylläpitänyt ruotsin kielen taitoa sekä räpiköinyt saksallaan nahkahousujen bostonimaailmassa. Kansainvälisestä harrastuksesta on paljonkin hyötyä. Poikani on oppinut ruotsiakin sandlådan reunalla, kun kävimme (bostoni)ystäväni luona leikkimässä poikani ikäisen "gossen" kanssa.
Koiramaailman tunnustus
Koiramaailmassa saa todella harvoin - tai oikeastaan ei koskaan - tunnustusta ponnisteluistaan tai hyvästä työstä lukuunottamatta omien kasvattien omistajia. Tosin kasvattien omistajien tunnustukset lämmittävät aina mieltä eniten.
Suuri kiitos Teille kaikille!
Itse koemme erittäin tärkeäksi kunnianosoitukseksi Suomen kennelliiton myöntämän
Vuolasvirta-palkinnon. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon tietyn rodun kasvattajalle erittäin ansiokkaasta kasvatustyöstä. Palkintoon on tarkat kriteerit ja palkinnot on numeroitu juoksevasti.
Anneli sai tämän Vuolasvirta-palkinnon ensimmäisenä suomalaisena boston-kasvattajana jo vuonna 1998 laadukkaasta bostoninterrieri-kasvatuksesta. Itse sain samaisen palkinnon neljä vuotta myöhemmin toisena boston-kasvattajana. Vuonna 2004 palkinnon tiukkoja myöntämiskriteereitä löysättiin ja tämän jälkeen palkinto onkin ollut helpompi saavuttaa.
Tämä saattaa heikentää palkinnon arvostusta, mutta omasta mielestäni nämä meidän palkintomme ovat meille merkittävä virstanpylväs.
Vuosien varrella Miniblack's koirat ovat mm. voittaneet Suomen ”Vuoden bostoni” - titteleitä kaikkien kasvattajien koirista ehdottomasti ENITEN! Jokaisesta näistä merkittävistä voitoista olemme onnellisia ja ylpeitä. Vuoden Bostoni-titteliin on pitänyt voittaa vähintään viidessä kilpailussa (näyttelyt, toko tai agility) vuoden aikana, näin ainoastaan yhden näyttelyn voitolla tai häviöllä ei ole mitään merkitystä.
Tämä lista vuoden voittajista löytyy jostain vanhasta Bostoni-lehdestäkin. Tämän listan voisinkin kirjoittaa tälle sivustolle kaikille tiedoksi. Merkittävimmät Club Show ja muut Bostonyhdistyksen järjestämien näyttelyiden voitot löytyvät jo näiltä sivuilta. Nykyisin ei enää kilpailla "Vuoden Bostoni"-tittelistä Suomessa, koska pari vuotta sitten yhdistys teki päätöksen lopettaa nämä kilpailut.
Vauvat ja Vaarit
Joulukuussa 2009 koirani Saga viettää 10-vuotissyntymäpäiväänsä. 10-vuotias Saga juhlii tätä veteraaniluokassa Turun Winter Dog Show KV-näyttelyssä tammikuussa 2010. Saga esiintyy lähes 8 vuoden tauon jälkeen näyttelyssä. Tämä tulee olemaan minulle huippujuttu – saan uuden veteraanin kehään. Odottakaa vaan kun näette kymppivuotiaan täysin mustan koiran, sillä harmaata Sagalla on tuskin nimeksi.
Tänä vuonna emme ole joutuneet luopumaan kuin yhdestä kasvatistamme ja onneksi tämänkin luonnollisesti vanhuuden vaivoihin. Miniblack's suvun vanhin on tällä hetkellä yli 15-vuotias. Ihanaa kun koiramme pysyvät hyvässä kunnossa ja pitkään. Muita veteraani-ikäisiäkin löytyy meiltä kotoa eli vuonna 2010 täyden kympin täyttävä Veeti. Me haluamme pitää omat koiramme kotona loppuun asti, siksi emme voi koiria määrättömästi jättää kotiin tai haalia ympärillemme, vaan pidämme koiramäärän aina maltillisella tasolla.
Pitkäikäisyydessä on hyviä puolia. Koirat elävät pitkän ajan ja niitä voi esittää veteraaniluokassakin upeassa kunnossa.
Hämeenlinnassa -09 ruotsalainen tuomari oli äärimmäisen hämmästynyt veteraaniluokan Wallun upeasta kunnosta - sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta hei – eihän Wallu ole vasta kuin 8 vuotias! Ei ole harvinaista, että bostonimme jyräävät näyttelykehissä vielä 13-vuotiaana niin kuin edesmennyt Maggie teki tai puhumattakaan upeasta Ani-koirastani.
Anihan on sekä upea näyttelykoira myös jättänyt erittäin hyvää jälkeä Suomen bostonkantaan. Siitä koirasta voisin kirjoittaa erillisen jutun ”The love of my life - Ani” -tyyppisen epistolan.
|
Pentusuunnitelmat-sivu on yksi katsotuimpia ja siten suosituimpia sivustomme osia. Pentutietoa janoavat eri kasvattiemme omistajat, muut bostoni-ihmiset, rodusta kiinnostuneet tai muuten vaan uteliaat kanssaihmiset.
Miniblack's pentuja luvassa vuoden 2010 aikana. |
Jotta näitä ihania mummoja ja vaareja olisi vuosienkin päästä, niin tänä päivänä on oltava puolestaan nuoriso-osastoa. Nytkin näyttäisi olevan kasvussa kivoja koiria meidän nuorisojaostossa. Seurataan miten ne kehittyvät aikuistuttuaan.
Rodusta kiinnostuneet ihmiset kysyvät usein seuraavan kysymyksen ”Millä perusteella pennun koti valitaan?”.
Tähän vastaan aina samalla lailla. Haluamme pennuillemme hyvät kodit, jossa koirasta huolehditaan, ulkoilutetaan, pidetään hyvässä kunnossa siis kansanomaisesti rakastetaan ja hoidetaan. Yhteistyö kasvattajan kanssa on myös tärkeää, koska
haluamme kuulla kaikista pennuistamme luovutuksen jälkeenkin.
Merkkipäivä ja uuden vuoden odottelua
Me jatkamme uutterasti tätä kasvatustaivalta kuten ennenkin. Näyttelymatkoilla on aina hauskaa ja erityisesti näyttelyistä pitää nuori poikani. Äitinä voin olla tyytyväinen, että pojasta kehittyy ainakin sosiaalinen ja avoin persoona. Hän tapaa jo pienestä pitäen erilaisia ihmisiä monissa eri kolkissa Suomessa ja ulkomailla.
Näyttelysuunnitelmista sen verran, että käymme muutamia näyttelyitä omien koiriemme kanssa Suomessa. Vuodelta 2009 jäi tekemättä ulkomaanreissu erinäisten syiden vuoksi. Siksi ainakin yksi ulkomaanreissu on tiedossa tai minä toivoisin
että enemmänkin olisi. Katsotaan nyt sitten. Jos joku haluaa jonnekin päin lähteä, niin vinkkaa minulle niin lähdetään yhdessä. Ulkkari-reissuista teen erilliset matkakertomukset sivuillemme.
Suurkiitos erityisesti Annelille, että haluat jatkaa kasvatustoimintaa. Olen kiitollinen, että jaksat aktiivisesti olla mukana suunnittelu-, astutus-, pentu-, ja tietysti näyttelyasioissa. Jatketaan vielä ainakin seuraavat 25 vuotta! Koko paletin hoitaminen yksin - siinä muodossa ja niin laadukkaasti kuin me haluamme – olisi täysin mahdoton homma!
Kiitos kaikesta !!
pienimuotoisesti omiemme keskuudessa Helsingin messukeskuksessa
molempina päivinä bostonkehän laitamilla.
Kaikki ”ystävämme ja kylän miehet” ovat tervetulleita juttelemaan,
tapaamaan ja nauttimaan fiiliksestä.
Kasvattiemme omistajat !!
Kiitos, että pidätte koiranne hyvässä kunnossa ja pirteällä mielellä.
Kiitos, että saamme kuulla koiristanne säännöllisen epäsäännöllisesti.
Kiitos, että aktivoitte koirianne eri tyyppisissä harrastuksissa.
Kiitos, että olette olemassa !
Anne ja Anneli