Matkakertomus: Liettua, Vilnius, 14.-15.12.2013
Joulureissussa Vilnassa
Lähdin Annelin kanssa reissuun 13. päivä perjantaina kohti Liettuan Vilnan Litexpo -messualuetta.
Fiilikset olivat aika maissa kun tuomarit olivat viimein tulleet tietoon ja toisen
päivän tuomari ei meidän koiria ole koskaan arvostanut. Viimeksi Sisu sai arvion "tämäkin on aivan kamala".
Tuomari oli kireä muiden (nuorien) koirien käytöksestä ja päätti haukkua koirani ja minut siinä sivussa.
En tunne koko tuomaria mutta ehkä näytin sellaiselta, jolle voi asiaa purkaa.
Kaikesta huolimatta lähdimme matkaan
Sisun ja Lumin kanssa.
Jo heti laivalle päästyämme itse Joulupukki toivotti tervetulleeksi ja pyysi kanssaan
tanssimaan. Olipa hauska alku matkalle vaikka jouduimme matkustamaan kovassa Seija-myrskyssä.
(Laivalla oli yllättävän paljon pahoinvoivia ihmisiä, siis muusta kuin viinasta pahoinvoivia.)
Laivojen aikataulut olivat muutenkin sekaisin Starin rekkarampin romahdettua ja
myöhemmin kuulin, että Amorellakin oli ajanut karille.
Ja me vain nautimme Eckeröllä retro-diskosta eli meikäläisen nuoruusajan musiikista mm.
A-ha, Modern Talking yms. Kääk! Olen kääkkä, kun nuoruuteni on jo retroa!
Näyttelyt Litexpossa
Itse näyttelyt menivät vanhalla rutiinilla. Tosin lauantaina jouduimme odottelemaan
vuoroamme melkein koko päivän. Arvostelun piti olla klo 14.15 mutta pääsimme kehään vasta
klo 16. Virolainen Anne Sume yllätti tällä kerralla kehumalla Sisun maasta taivaisiin.
Olin tooodella yllättynyt koska lausetta "juuri tällainen bostonin pitää olla"
en osannut kaimani suusta odottaa. Narttujen voitto meni Puolaan, mutta yllätyksekseni
Sisu oli VSP Cacibin ja sertin kera. Sisu sai siis jo lauantaina Liettuan
Muotovalion tittelin. Olin seitsemännessä taivaassa ja puulla päähän lyöty, koska
tuomarin suusta tuli jotain niin odottamatonta.
Sunnuntaina venäläinen tuomari Natalia Sedykh piti myöskin Sisusta ja tälläkin kertaa
Sisu oli VSP Cacibilla. Sertikin tuli, vaikka sitä ei enää tarvittu.
Lumin oli molempina päivänä tyytyminen varasijoihin puolalaisen jäljessä.
Palohälytys ja kennelpolitiikkaa
Näyttelyalue oli siisti, ilmava ja valoisa Litexpon halli. Lauantaina toisessa hallissa oli
ollut pieni pullien kärähdys kahvilassa ja kaikkien oli palohälytyksen soidessa poistuttava hallista.
Me olimme autuaan tietämättömiä asiasta, koska hälytys ei meidän halliin kuulunut.
Hotellimme oli vanha tuttumme. Viimeksi kun olimme tässä hotellissa, huumeruiskut tulivat tutuksi
iltalenkillämme ja itseään myyvät naiset päivystivät "hoodeilla".
Tällä kertaa jäljellä oli ainoastaan viimeksi mainitut.
Kun bussimme lähti koti-Suomea kohti, sisällä oli n. 15 koiraa ja yli 90 titteliä
(mukaan laskettiin myös esim. vara-cacibit ja luokkasertit).
Yhden bussilaisen sanoin meillä oli "klöntit pussin pohjalla" kun esittelin nauraen koirieni
voittamia "cacib-mitaleja". En oikein osannut arvostaa "klöntin" näköisiä mitalejamme.
Yksi hauska yksityiskohta näyttelyssä oli nimittäin katalogit oli mainiosti tehty.
Katalogi oli painettu lauantain mukaisesti, mutta koiran perässä oli merkitty myös sunnuntain luokat.
Näin kahden päivän luettelo saatiin yksiin inhimillisen kokoisiin kansiin.
Äärimmäisen järkevää, osattaisiinpa Suomessakin!
Lauantaina iltana olimme syömässä hotellimme ravintolassa ja "jouduin" erään
pitkänlinjan koiravaikuttajan ja ulkomuototuomarin viereen. Ensin olin hieman vaivautunut,
koska haluan vältellä tuomarien kanssa keskustelua, ettei kukaan voisi sanoa
minun "tuntevan tuomareita".
Illasta tulikin mielenkiintoinen kennelpolitiinen ilta ja oli upeaa huomata miten
minä ja pitkänlinjan "guru" olemme samoilla linjoilla niin monista asioista.
Puhuimme jonkin verran bostoninterriereistäkin ja erityisesti
rodun tasosta Suomessa. Olimme aika lailla samaa mieltä tämän päivän tilanteesta. Mielenkiintoinen ja
koiratietouden osalta antoisa ilta!
Anne