Matkakertomus: Liettua Šiauliai ja Latvia Riga, 17.-20.4.2015
Reissu Liettuassa ja Latviassa
Perjantai-aamuna aloitimme matkamme kohti Liettuaa ja Latviaa Viking Linen aamiaispöydästä. Siellä vähän mietimme reittiä ja hioimme matkastrategiaa. Mukana koirista meillä oli ihana Ande ja suloinen mummeli Melody. Laivasta pääsimme ulos n. 10. aikaan aamulla, josta alkoikin pitkä ja puuduttava matka Liettuaan Šiauliai'hin. Matka oli vain 440 km mutta siinä tuhraantui aikaa lähes kahdeksan tuntia. Pidimme vain kolme minimaalista taukoa - max. 10 min. Reitillä oli aivan järkyttäviä tietöitä ja hidasteita, joten matka vaan kesti ja kesti. Onneksi meillä oli koko päivä aikaa ajaa Liettuaan. Latviassa piti hauskasti seurata "Sauli"-kylttejä ja suomalaisillehan Saulin seuraaminen luontuu kyllä.
Lauantai-aamuna löysimme hienon näyttelypaikan n. 2 km. päästä hotellistamme.
Se oli upea Hartwall Areenan tyyppinen halli, jossa oli paljon tilaa hengittää
ja olla koirinemme. Aivan uskomatonta että näin pienessä paikassa on näin hieno
näyttely. Bostonit arvosteltiin jo puolen päivän aikaan,
jolloin vielä kaikki "karvojen tupsuttajat" (kuten eräs bichon-ihminen itseään kutsui myöhemmin)
eivät olleet ehtineet paikalle.
Muotovaliotitteleitä tipahteli
Meidän upeat Ande ja Melody menivät kauniisti kehässä. Ukrainalainen Pavlov
Karpov piti molemmista erittäin paljon. Loppupeleissä melkein-mummoikäinen
näyttelyistä kauan lomaa pitänyt Melody oli Rotunsa Paras ja Ande valittiin
Vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Olin tosi iloinen kun molemmat saivat
sertit Liettuasta ja heistä molemmista tuli Liettuan Valiot.
Meidän Mellu on jotenkin aina jäänyt kotiin kun on ollut muita narttuja
matkassa mutta onneksi näin vanhoilla päivillä Mellukin sai loistaa valioituessaan taas uuden maan valioksi ja
vielä Rotunsa Parhaana. I'm so super proud of this little bitch!!
Lauantai-iltana kun olimme ravintolassa syömässä, Ande oli ruokkinut
itse itsensä mutta valitettavasti Melodyn ruoalla. Barffaavan koiran
ei ole hyvä iltasella syödä n. 500 g nappularuokaa. Seuraavaa yötä hieman jännitimme
miten käy. Ande on kyllä niin tervemahainen koira että mitään
ongelmaa ei tullut. Great! Meidän koirat on huippuja!
Sunnuntaiksi ajoimme sitten illan koitteessa Riikaan jossa olikin
sitten täysin näyttely-fiilis. Minun oli pakko laskea paljonko koiria
kahteen Riga-näyttelyyn oli ilmoittautunut ja koko koiramäärä näissä
kisoissa oli vain n. 150 koiraa yhteensä - siis kahdessa näyttelyssä. Tuli kyllä vähän sellainen
olo että miksi ihmeessä tulimme Riikaan Match Show'hun. Meillä Suomessa
ei edes järjestetä alle 2000:n koiran näyttelyitä ja isoimmissa Match
Show'ssakin on nykyisin tuo 150 koiraa. Rigan näyttely pidettiin
erään eläintarvikeliikkeen isohkossa takahuoneessa, joka vielä madalsi
tunnelmaa. Odottelimme kehääkin tämän huoneen keittiötiloissa missä ruokittiin
pienempiä myytäviä eläimiä mm. marsuja ja rottia. Osa taisi olla jossain karanteenissa laatikoissaan.
Toinen näistä kisoista oli vielä Bostoneiden erikoisnäyttely.
Kehässä oli 6 koiraa Suomesta ja vain 3 paikallista koiraa.
Eihän tuollainen ole edes näyttely saati erikoisnäyttely!
Hävettää sanoa että täällä Andesta tuli myös Latvian muotovalio.
Koska Latvian valioituminen oli viimeinen Baltian maa,
saimme lisäksi Baltian muotovalion tittelin. Tuomarina oli
Ligita Zake Latviasta. Olisi toki ollut kivempi saada jostain
kunnon näyttelystä tittelit, mutta emme voineet arvata etukäteen
miten kotikutoinen "match show" tuo oli. Palkintopallit oli
kyllä prameat ja niistä olisi saanut koiristaan näyttäviä kuvia, jos olisi sellaista kaivannut.
Matkan käänteitä
Sunnuntaina illalla ajoimme Tallinnaan ja seurasimme kovasti vaalitulosiltaa kännykästä.
Onneksi monessa paikassa on nykyäään Wi-Fi, jolla pääsee hyvin verkkoon.
Pientä pohdintaa aiheutti uusi navigaattorimme kun emme ihan osanneet
sitä käyttää. Emme olisi kyllä selvinneet Rigan ohi mikäli navigaattoria
ei olisi ollut. Yhden kerran menimme niin pientä oikoreittiä että ihan
hirvitti mihin kaatopaikalle meitä johdatetaan. Kone löysi kuitenkin hyvin perille ja tiesi reitin.
Latviassa koettiin myös montakin kauhun hetkeä. Siellä liikennekulttuuri on jotain aivan järkyttävää.
Pahin tilanne oli moottoritiellä mennessäni 90 km/h (max.nopeus). Eräs rekka lähtee ohittamaan
kylmän rauhallisesti. En sen enempää kiinnittänyt asiaan huomiota kuin vasta sitten kun se alkoi
kaartaa päälle. Se kirjaimellisesti melkein kilkkasi meidät autoinemmme ojaan.
En jäänyt sitä sen enempää ihmettelememään kun nasta lautaan ja sataaviittäkymppiä karkuun.
Voi olla että kuski oli kännissä tai sitten se kuvitteli että isomman oikeudella saa
kilkata muut autot ojaan jos ne sattuvat olemaan rekkojen ajolinjoilla. Tämä ei jäänyt
yksittäiseksi vaaratilanteeksi Latviassa. Ei kiva!
Onneksi matkamme aikataulu oli sen verran löysä että saimme hyvin nukuttua pitkät
yöunet ja hyvin ehdimme nauttia myös pitkät aamiaiset. Ruoat oli
hyviä ja edullisia. Kaupassakin kävimme ihan pikkurahoilla. Kuten
näyttelyreissuilla aina myös Cocista ja Fantaa kulutettiin myös kiitettävä määrä.
Matka oli kaiken kaikkiaan pitkä ja osin rasittavakin kipeytyneen
jalkani takia, mutta oli se kyllä kivakin. Meillä oli peräti aikaa käydä katsomassa
paikallisia nähtävyyksiä kuten Šiauliai'n ristikukkulaa. Aika hulppea ilmestys.
Toivottavasti saan vielä toistekin matkaseuraa, kun Anneli
on jo päättänyt että kovin pitkiä seikkailuita hän ei enää viitsi tehdä.
Anne