Matkakertomus: Liettua, Kaunas 27.-28.1.2018
Mummolaivalla matkaan
Taas oli näyttelymatkan aika. Nämä reissut ovat kuuluneet arkeemme säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuosikausia.
Tällä kertaa kohteena oli uusi kaupunki eli Kaunas Liettuassa.
Uutta oli Länsisataman hohtavan puhdas ja steriili laivaterminaali paatin
ollessa vanha tuttu ”mummolaiva” Eckerön Finlandia. Satamassa tapasimme
heti alkajaiseksi kasvattimme Borisen omistajan Kaisan. Hänellä oli mukanaan
Boriksen lisäksi supersuloinen tyttönen Tove, meidän Sisun sukua ”väärän puun
kautta”. Koirajutut alkoi lentää jo kauan ennen kuin laiva purjehti satamasta. Bussissa juhlimme vielä Boriksen
8 v. synttäreitä. Siten lauantaina pikkuinen pääsi ensimmäistä kertaa veteraaneihin ja vielä kilpailemaan upeasti äidin kanssa.
Perjantai meni mukavasti bussissa istuen. King Toursin bussi oli melkein täysi ja tilaa oli tällä
kertaa hieman hintsusti. Tämä ei menoa haitannut. Yleensä on hauska jutella ihmisten kanssa
muistakin roduista kuin omastaan. Tällä kertaa sain aimo annoksen tietoutta mm. mäyräkoirista
ja samojedeista. Matkan kohokohta oli SuperAlko-pysähdys Latvian ja Viron rajalla. Paikasta jäi käteen alkoholin sijasta taivaallista hirvimakkaraa.
Hotellimme oli upea ehkä vanhaan tiiliseen tehdaskiinteistöön rakennettu "Europa Royale". Aamupala oli ihanan maukas (mm. venäläiset suolakurkut oli superherkkua) mutta viikonlopun ravintolabiletys kuului turhankin hyvin huoneeseemme. Olen kyllä niin hyvä nukkumaan että möykkä ei minua enää haitannut kun olin nukahtanut.
Hotellissa oli myös n. 50:n lapsen lauma Kaliningradista Venäjältä.
Illallisella meteli oli korvia huumaava. Itseäni ei lasten möly haitannut
koska lasten melttoominen lievensi jo lauantaina alkanutta koti-ikävääni.
Pari päivää pois kotoa tekee kummia, alkaa jopa lasten nujakoinnin ääniä kaivata.
Ainoa asia joka nosti niskakarvani pystyyn oli valmentajan nyrkinpuiminen yhdelle lapsista.
Sellaista uhkailua (saati toteutusta) en voi sietää ja melkein lähdin vähän ojentelemaan
ko. valkkua. Venäjällä kun voit fyysisesti kurittaa lasta ja vaimoa. Phyi sanon minä.
Näyttelyssä on ihanaa kauniiden ja hyväkuntoisten veteraanien kanssa
Lauantain kehä sijaitsi hallin kakkoskerroksessa ja tietysti hissi oli rikki. Se oli lievä järkytys mutta sitten lähdimme raijaamaan tavaroitamme toiseen kerrokseen yksi kerrallaan. Koirat viimeisenä. Olipahan homma vaikka meillä oli vain kevythäkit. Yhtään ronskia auttajaakaan ei ollut talon puolesta.
Italialainen tuomari Paolo Lovaglio testasi vetsku-Mellun silmät ja totesi ilahtuneena ”you can see”.
Leveä hymy kesti tuomarin kasvoilla pitkään peräti Mellun esiintymisen loppuun asti.
Itselleni tämä ei ole kovinkaan suuri yllätys, kyllähän noin timanttisilla silmillä näkee.
Seuraava kysymys oli ”Is she a champion?”. Tähän luontainen ja ensimmäinen reaktioni oli että ’of course’ ja sen
vahingossa sanoin. Tuomari naureskeli vastaukselleni että ’... of course ... of course’.
Sunnuntaina meillä oli todella harmillinen tuomarin muutos. Silti
kehään mentiin koska oltiin maahan matkustettu. Silmiinpistävää
molempina päivinä oli veteraanien iloisuus verrattuna joihinkin bostoneihin kehässä.
Lauantaina jätin vahingossa (vanhat ja kuluneet) talvikenkäni kehän reunalle mutta onneksi sunnuntaina ne odottivat
ottajaansa samassa paikassa. Onpas rehellistä tai varakasta väkeä. Kenkäni eivät olleet
kelvanneet kenellekään.
Bussissa olleiden bostonien tulokset reissulta:
• Melody ROP-veteraani molempina päivinä
• Boris LtVCh (Liettuan Veteraanivalio) ja molempina päivinä VSP-veteraani.
• Ande molempina päivinä res-cacib
• Pikku-Tove ERI1 lauantaina ja ERI2 sunnuntaina
Turvalliset mestat kehän laidalla?
Sunnuntai-aamuna kehässä oli ensimmäiseksi todelliset lauman vartijat eli kaukaasianpaimenkoirat ja keskiaasianpaimenkoirat.
Koiria oli monta ja ne levittäytyivät isäntineen meidän eteen ikään kuin vartiomuuriksi koirillemme ja yhdelle suomalaiselle bokseriporukalle. Onneksi ne
bokseritkin olivat tervejärkisiä eivätkä aiheuttaneet mitään hämminkiä näiden nallekarhun näköisten koirien kanssa.
Koirat näyttävät supersuloisilta mutta eivät sitä ole.
Itsekään en viitsinyt tehdä mitään nopeaa liikettä ettei vaan joutuisi tällaisen koiran syömäksi. Nämä koirat
kun ns. "tappaa talossa ja puutarhassa" jos sille päälle sattuvat. Siinä jää kaikki rotikat, sakemannit ja dobermannit
auttamattomasti alakynteen. Näiden vartijoiden kanssa ei voi kukaan ottaa matsia vähintään loukkaantumatta pahasti.
Juttelin (venäjän ja liettuan sekaista kieltä, josta vain toista osaan) omistajamiesten kanssa muutaman sanasen ja sain kuulla että koirat painoivat 60-70 kiloa jokainen "nalle". Kuulemma
maksavat miljoona euroa ja 1,5 miljoonaa euroa per koira. Naureskellen sitten käänsivät summan kuitenkin rupliksi. Yhden miehen
mielestä Anden arvo on noin kaksi euroa hänen silmissään. Ande on kuulemma hänen koiransa aamupala, enkä epäile yhtään. Kilotolkulla
päivässä nämä "nallet" varmasti syövät.
Yksi miehistä oli valppaana isoimman urosnallukan kanssa aina kun joku koira tuli lähelle. Mies siirtyi koirien väliin ja peitti
kropallaan näköyhteyden "nallukkaan". Tod.näk. olisi käynyt todella huonosti toiselle koiralle jos tätä varotoimea ei olisi tehty.
Onneksi koirat lähtivät suoraan arvostelun jälkeen aiheuttamatta vahinkoa. Huoh!
Yksi (suojeleva ja aggressiivinen) mustaterrieri kävi ikävästi ennen bostonikehän
alkua meidän vieresssä tiibetinterrierin kimppuun.
Olipa pelottava tilanne kun mustaterrierin naisomistaja makaa koiransa
päällä ja yrittää saada raivopäänä riehuvaa koiraansa kuriin.
Minä ja Ande siirryimme suosiolla parin kolmen metrin päähän hyökkääjästä.
Andekin oli tilanteesta niin hämillään ja peloissaan että tärisi jaloissani
ennen kehään astumista. Mahdollisimman huono startti sunnuntain kehälle ja sitä Anden esiintyminen myös oli.
Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki
Kaupunkina Kaunas oli suurempi mitä olin odottanut. Yllättävää että
siellä oli aika iso kauppakeskus ”Akropolis”. Siellä oli peräti
sisäluistinrata keskuksen sisällä. Muuten kaupungissa oli aika
likaista ja näyttelypaikan vierestä lipui saasteinen joki.
Ihan eri fiilis kuin esimerkiksi Valko-Venäjällä. Joen reunoilla
ei ollut myöskään aitoja. Jos lipesit reunalta, varmasti hukuit jokeen. Ylös joesta oli mahdoton päästä jyrkkien ja pitkien törmäiden takia.
Paluumatkalle lähdettiin etuajassa koska ryhmäkilpailut loppuivat pari
tuntia ennen arvioitua loppumisaikaa. Yöuni jäi kuitenkin suhteellisen lyhyeksi.
Koirien iltapissatus oli vasta puolenyön aikoihin ja perillä Tallinnassa oltiin jo kolmen kieppeillä.
Aamun ensimmäiseen klo 6:n laivaan ehdimme siis erinomaisesti.
Paluumatkalla oli niin hyvä fiilis että mietimme jo seuraavia siirtoja. Missä ja milloin
taas näkyillään näyttelyareenoilla. Kiitos hyvästä seurasta mahtavalle koiraporukalle.
Aivan erityisesti Kaisalle ja Annelille.
Anne